perjantai 4. marraskuuta 2016

ELÄMÄNI LOTTOVOITTO



Oli kesäkuu 2015 kun astelin äitini saattelemana kohti Kuopion muotoilun pääsykokeita. Matkaa hotellilta koululle oli vain muutama sata metriä. Katseltiin ympärillemme ja keskustelimme ihanista taloista ja rakennuksista. Ympäristön tutkiminen sai hetkeksi ajatukseni muualle tulevasta koitoksesta. "Äiti katoppa kui hieno kerrostalo, tommoset mustat lasiparvekkeet ja nätti muutenkin ja kivalla sijainnilla, tämmöseltä paikalta ois unelma saada kämppä!"

Heinäkuu 2015. Olin jo mielessäni päättänyt etten muuta pois opiskelemaan, vaikka olisin saanut paikan. En ollut valmis jättämään kavereita ja perhettä. Avaan nettisivut ja kirjaudun sisään nähdäkseni tulokset. "Late, mää pääsin sinne kouluun, mää pääsin!" itkin onnesta ja surusta, mitä mää nyt teen? Ensin soitto äidille, sitten kavereille. En vieläkään osannut lopettaa itkemistä. Puhelin soi, iskä: "Onneksi olkoon, äiti kertoi, että sait opiskelupaikan!". "Kiitos" sain soperrettua puhelimeen. "Anteeksi kun soitan vasta nyt, mutta ajattelin sun tarvitsevan asunnonkin sieltä Kuopiosta" iskä kertoo. Syvä hiljaisuus. "Anteeksi niin mitä, tarkoititko sää, että mulla on jo asunto siellä? Saako sinne ottaa koiran?" hämmentyneenä kysyin asiaa. "Joo ja saa ottaa koiran, tuutko käymään kotona niin jutellaan lisää sitten? iskä kysyy. "Joo me tullaan" tokaisin. *Tuut, tuut, tuut* ja niin mulla oli opiskelupaikka ja asunto valmiina. 

Nyt kun muistelen koko asiaa, pintaan nousee vain yksi sana: lottovoitto. Tämä asunto, jossa nyt asun on juurikin se mustilla parvekkeilla ja kivalla sijainnilla oleva kämppä. Lyhyen matkan päässä kaikesta. Asunto, joka saatiin remontoida kirvesmiehen avulla. Sellainen pieni kaksio, mihin sain esittää toiveeni pintamateriaalien suhteen ja maalata katot, seinät ja ovet valkoisiksi. Tällainen on minun toiveena täyttänyt lottovoitto. Ja onnekseni, mun ystävät osasivat kannustaa mua ja uskalsin muuttaa yksin pois elämäni ensimmäistä kertaa kotipaikkakunnaltani.











Pikku hiljaa olen hankkinut uusia kalusteita ja niille löytänyt paikat asunnosta. Alan olemaan melko tyytyväinen tämän hetkiseen järjestykseen. On ollut kyllä haastavaa saada asunnosta toimiva toimisto, sekä viihtyisä oleskeluun ja nukkumiseen soveltuva paikka. Miltä teidän mielestä näyttää?



6 kommenttia:

  1. Ihana tarina. Mielessäni pyörii ajatus.. meilläkin on valkoinen kiva kerrostalo mustilla partsilaseilla! :D mukavaa iltaa sinne suloisen kotiisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos sinulle ja mukavaa loppu viikkoa sinulle! :) haha, ollaankohan naapureita :D

      Poista
  2. Ihana tarina, ihana kämppä ja ihana nainen!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos ja kiitos! <3 siellä toinen ;)

      Poista
  3. Ja niin Kati ja Meemi muutettiin Kuopioon, onneks ei sen kauvemmas.
    äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, vaikka ikävä on kova aina takaisin sinne <3

      Poista

Kiitos kommentistasi, arvostan sitä todella!