sunnuntai 17. syyskuuta 2017

EPÄONNISTUMISIA JA YSTÄVIÄ


Vaihtuvat mielipiteet ja tyytymättömyys tehtyihin töihin valtaa toisinaan mielen. Toisinaan sitä on tyytymätön itseensä ja kokee epäonnistuneensa monessakin asiassa. Minä olen epäonnistunut monesti. Olen jättänyt lukion kesken ensimmäisen vuoden opiskelun jälkeen. Kävin ammattikoulua 5,5 vuotta. Teininä ihastuin aina niihin pahoihin poikiin. Olen pilannut monta kaverisuhdetta.

Mutta mitä nämä epäonnistumiset ovat minulle antaneet? Jos en olisi jättänyt lukiota kesken, en olisi valmistunut ammattikoulusta kahteen kertaan ja löytänyt omaa alaa. Tai tutustunut moneen ihanaan naiseen jotka ovat elämässäni vieläkin, vaikka asumme jokainen ihan eri puolilla Suomea. Entä ne pojat, no niitä tulee ja menee. Heh, itse asiassa en saanut enää 7 vuotta kestänyttä parisuhdetta toimimaan ja sekin päättyi. Siitä en osaa vielä kertoa mitä hyvää se tuo elämääni. Ainakin olen ymmärtänyt jälleen kerran sen kuinka tärkeää on pitää ne ystävät lähellä parisuhteen aikanakin, koska jos se ero tulee niin et jää yksin. Malja ystäville!

Entä ne ystävyyssuhteet, jotka kariutuivat täysi-ikäisyyden myötä? Ehkä ne eivät opettaneet mitään tai sitten niin oli vain tarkoitettu. Nykyään sitä osaa arvostaa niitä oikeita ystäviä ja osaa karsia ne ystävät pois, jotka ovat vain rasitteena. Rajua sanoa noin, mutta se on vain tosiasia.  Kannattaa miettiä niitä ihmissuhteita, jotka vievät enemmän sinun energiaasi kuin antavat sitä ja karsia ne huonot pois.

Jos et mogaa, et voi onnistuakaan. Missä minä sitten olen onnistunut? Olen ponnistanut niin monta kertaa ihan pohjamudista ylös, mutta nyt kun tarkemmin miettii, niin en ole tehnyt sitä yksin.  Sieltä on noustu näiden ihmisten avulla, milloin ne ovat olleet ystävät, perhe, poikaystävä, naapurit jotka ovat auttaneet läpi sen kuuluisan harmaan kiven.


Täytän tänään 26-vuotta ja haluan kiittää mun ystäviä siitä, että olette pysyneet mun rinnalla nyt ja aina <3





4 kommenttia:

Kiitos kommentistasi, arvostan sitä todella!